Yläkaupungin Yö -kaupunkifestivaali järjestettiin Jyväskylässä lauantaina 19.5.2012. Tapahtumassa Yläkaupungin Yö juhli 20-vuotista taivaltaan. Merkkivuoden ohjelmistossaan kaupunkifestivaali tarkasteli omaa historiaansa, mutta nostalgisoinnin lisäksi Yläkaupungin Yö elää taatusti tätä päivää ja tarjoaa monipuolisesti kulttuurielämyksiä kaikille. Tapahtuman ohjelmassa oli elävää musiikkia, tanssia, teatteria, elokuvia, performansseja, luentoja, lausuntaa, kuvataidetta, liikuntaa ja pelejä. Festivaalin ohjelma toteutettiin satojen eri alojen esiintyjien voimin noin 40:ssä tapahtumapaikassa Yläkaupungin alueella. Kaikkiin festivaalin tilaisuuksiin oli vapaa pääsy.

TÄMÄ ON IHAN MUST-JUTTU

Kulttuurijohtaja Mari Aholaisen ja kirjailija Risto Urrion haastattelu

Jyväskylän kaupungin kulttuurijohtaja Mari Aholainen ja kirjailija Risto Urrio tuntevat Yläkaupungin Yön sisältä ja ulkoa. Kumpainenkin on toiminut takavuosina Yläkaupungin Yö ry:n hallituksessa ja he ovat osallistuneet festivaalin järjestelytehtäviin monissa rooleissa. He ovat olleet mukana Yössä myös uteliaina asiakkaina. Lisäksi Ristolla on kokemusta festivaalista esiintyjänä ja tapahtumasta Keskisuomalaiseen kirjoitavana toimittajana. Mari puolestaan on nykyisessä työssään päättämässä festivaalin rahoituksesta.

Yön asiantuntijoina Mari ja Risto kutsuttiin huhtikuussa festivaalitoimistolle vastaamaan Yläkaupungin Yötä ja Jyväskylän kulttuurielämää koskeviin kysymyksiin.

Millaista oli kulttuurielämä 1990-luvun alun Jyväskylässä ja mitä Yläkaupungin Yö toi siihen?

Risto: Yläkaupungin Yö vuonna 1992 mullisti kaiken täällä. Näin totesi moni kulttuurihenkilö minulle, kun siihen aikaan tein lehtijuttuja. Tapahtumassa tuli vastaan niin onnellisia ihmisiä -kulttuuriväen lisäksi ihan tavallisia jyväskyläläisiä- jotka sanoivat, että nyt ollaan oikeilla jäljillä. Haastattelin myös erästä ihmistä, joka sanoi ettei ollut koskaan käynyt missään museossa mutta nyt hän kiersi ne kaikki. Se oli taitekohta kulttuurielämässä.

Yläkaupungin Yön juliste vuodelta 2012. Tekijä, Tuomo Povelainen.

Mari: Itse aloitin vuonna 1991 opiskelun Jyväskylässä, joten minulla ei ole vertailukohtaa ajasta ennen Yläkaupungin Yötä mutta tuntui, että festivaali sosiaalisti kaupungin kulttuurielämää. Yläkaupungin Yö -kontaktien kautta havaitsin itse kaupungin kulttuuritoimijat. Tapahtuma oli näyteikkuna tähän kaupunkiin.

Risto: Jyväskylä on valtavan vilkas teatteri- ja musiikkikaupunki. Yläkaupungin Yö antoi esiintymistilaisuuksia aivan tuntemattomillekin bändeille. Yksi Yläkaupungin Yön parhaista puolista onkin se, ettei ole haettu vain oman alansa huippuesiintyjiä, vaan on annettu esiintymismahdollisuuksia myös monille aloittelijoille.

Mari: Vuonna 1993 skippasin isäni 50-vuotisjuhlat, jotka ajoittuivat samalle päivälle Yläkaupungin Yön kanssa. Sanoin isälleni, etten voi tulla juhliin, koska täällä on tämmöinen tapahtuma ja mä olen luvannut olla töissä ja tää on ihan must-juttu. Olen jälkeenpäin miettinyt, että siinä kyllä tein sellaisen prioriteetin….(naurua)… mutta ei siitä kukaan loukkaantunut.

Risto: Kyllä mäkin olen muutamia tärkeitä juttuja siirtänyt tämän takia. “Must” on hyvä sana, täällä on pakko olla. Huomasin jo ensimmäisissä Yöissä, että ihmiset tutkivat tapahtuman ohjelman tarkasti etukäteen ja saapuivat minuutilleen seuraamaan valitsemaansa esitystä. Yllätyin myös siitä, miten siistiä yleisön käyttäytyminen oli.

Mari: Alkuaikoina Yläkaupungin Yössä itselläni oli kauhuskenaario, että mitä sitten jos kaikki ovat änkyräkännissä ja syntyy hirveästi järjestyshäiriöitä, mutta silloin kun itse olin mukana järjestäjänä, oli häiriöitä silmiinpistävän vähän. Ohjelman minuutintarkka seuranta onkin sen verran vaativaa, ettei se hirveässä kännissä onnistu (naurua).

Jyväskylä on taas kerran tuoreessa tutkimuksessa rankattu Suomen vetovoimaisimpien kaupunkien joukkoon. Mikä osuus täkäläisellä kulttuurilla on kaupungin vetovoimatekijänä?

Mari: Onhan sillä suuri merkitys. Jos täällä ei olisi mitään kulttuurielämää, ei musiikkia, teatteria, tanssia tai mitään liitännäisasioita, niin silloin oltaisiin kuin sodassa, kaikki valot olisi pois päältä ja pimennysverhot ikkunoissa. Olisi henkisesti kuollutta.

Risto: Yliopistolla on suuri merkitys kulttuurielämälle. Ilman yliopistoa opiskelijoineen Yläkaupungin Yötä ei ehkä olisi syntynytkään eikä kaupungin kulttuurielämä olisi niin rikasta kuin se nyt on.

Mitä Jyväskylän kulttuurielämästä puuttuu tai minkä asian pitäisi olla paremmin? Toivotko kaupunkiin lisää tapahtumia?

Mari: Jyväskylän kulttuurielämä on kehittynyt 90-luvun alkuvuosista mutta kaikki fasiliteetit eivät ole kehittyneet samassa tahdissa. Tiettyjä esittäviä taiteita ajatellen tila-asioiden pitäisi olla paremmin tämän kokoisessa kaupungissa. Muutoin en löydä kaupungista pahaa epäkohtaa.

Risto: Kuulostaa ehkä jo vähän kliseeltä mutta olen kuoron mukana käynyt monissa konserttisaleissa ympäri Suomen ja kyllä täälläkin pitäisi olla musiikille pyhitetty sali. Lounaispuiston käyttöä pitäisi kehittää. Siellä pitäisi olla enemmän tapahtumia.

Mari: Oli tapahtuma iso tai pieni, niin oleellista on sisältö. Pieni ei ole aina kaunista eikä tapahtuma välttämättä parane koon kasvaessa. Valmiin tapahtumakonseptin tuominen toiseen ympäristöön harvoin onnistuu. Tapahtumalla pitää olla kiinnekohtia ympäristöönsä ja alueen asukkaisiin. Neste Rally tietyllä tavalla täyttää valtakunnallisen tapahtuman tarpeen tässä kaupungissa.

Voisiko Yläkaupungin Yö olla osittain tai kokonaan pääsymaksullinen tapahtuma?

Mari: En ehkä maksaisi pääsymaksua jostakin yksittäisestä ohjelmanumerosta mutta voisin maksaa kokonaisuudesta. Esimerkiksi niin, että maksan netissä tai paikan päällä Yläkaupungin Yöstä 5 euroa, mikä mahdollistaa jonkin ohjelmaosuuden toteutumisen. Ikään kuin vapaaehtoinen pääsymaksu, josta seuraa jotakin hyvää. Yläkaupungin Yössä pitäisi olla maksupisteitä, jossa ihmiset voisivat netin kautta käydä antamassa rahaa, koska itse tapahtumassa ihmiset ovat paljon auliimpia.

Risto: Se olisi eräänlaista positiivista kerjäämistä. Siinä ihmiset ymmärtävät, että kaikella on kulunsa. Pääsymaksuttomuus pitäisi säilyttää. Yksityiset ihmiset voisivat sponsoroida tapahtumaa ja on sellaisiakin taiteen ystäviä, jotka voisivat antaa isompiakin summia.

Mari: Yhteisöllisyyteen vetoaminen, antamalla ihmisille mahdollisuus antaa rahallista tukea on varmasti sellainen asia, jonka ainakin osa ihmisistä ymmärtää. Yhteisöllinen goodwill saattaisi houkutella yrityksiäkin mukaan.

Jos saisit valita minkä tahansa esiintyjän Yläkaupungin Yöhön niin kuka/mikä se olisi?

Mari: No mä toivon sitä Marjo Leinosta joka paikkaan…

Risto: Mulla olisi sellainen epärealistinen valinta: Jaakko Teppo.

Mari: Kai sitä toivoo ja odottaa sellaista mitä ei tiedä olevan olemassakaan. Yllätystä… (naurua).

Juttu on julkaistu alunperin tapahtuman verkkosivuilla vuonna 2012.
Artikkeli on Pirta Laaksosen kirjoittama.

Vuoden 2022 30-vuotisjuhlafestivaalia vietetään 20.5.–22.5. Ohjelma julkaistaan 27.4.